Hae
Minä ja lapseni

Synnytyskertomus

Toinen synnytykseni 

Minulta on toivottu monesti, että jakaisin synnytyskertomukseni teille.

Nyt päätin käydä muistelemaan elämäni onnellisinta päivää, kun rakas lapsemme syntyi.

TO 14.1.2021

Herätyskello soi aamulla klo 8.00. Olin edellisenä iltana käynyt ajoissa nukkumaan ja yö meni hyvin, vaikka hieman jännittikin. Menin herättyäni suihkuun ja söin normaalista poikkeavan aamupalan. Söin kreikkalaista salaattia, croisantin, vettä ja kahvia.(Voi niitä raskaushimoja?). Selaisin myös somea ja katsoin salkkarit.

Aamiaisen jälkeen kävin vielä läpi synnytystoivelistani, jonka olin pakannut mukaan.
Minua ei pelottanut tuleva synnytys, paljon kysymyksiä vain pyöri mielessä.

”Syntyyköhän vauva tänään? vai vasta huomenna?”

”Onkohan minulla kaikki tarpeellinen pakattu mukaan sairaalakassiin?”

”Muista ottaa kännykän laturi mukaan!”

”Toivottavasti kaikki menee hyvin”

Sairaalaan

Fiona oli mennyt mummilaan hoitoon jo edellisenä päivänä. Me lähdimme mieheni kanssa kohti Lappeenrannan keskussairaalan synnytysosastoa klo 9.30. Minulle oli sovittu käynnistysaika klo 10.00.

Kun olimme saapuneet sairaalalle, odottelimme hetken kätilöä. Minulta otettiin muistaakseni verikokeet, verenpaine ym ja olin hetken käyrillä. Aika tuntui menevän hitaasti, kun odottelimme lääkäriä.

Pääsin lääkärin vastaanotolle ja huomasin, että lääkäri oli sama kuin ensimmäisen synnytykseni käynnistyksessä. Hän ultrasi ja keskustelimme käynnistys vaihtoehdoista. Synnytykseni päätettiin alkaa käynnistelemään lääkkeillä, olin käynnistystapaan erittäin tyytyväinen.

Siirryimme omaan huoneeseen Nikon kanssa ja loppu päivä meni supistuksia odotellessa. Kätilö kävi tietyin väliajoin katsomassa, että kaikki on kunnossa ja olin myös käyrillä monta kertaa.

Yritimme saada supistuksia voimistumaan kävelylenkillä. Muistan, että ulkona oli todella kova pakkanen ja liukasta, niin kävelimme osan ajasta sairaalan käytävillä. Niko lähti illalla kotiin ja minä jäin osastolle yöksi. Yö meni rauhallisesti, sain nukuttua hyvin. Supistuksia ei juurikaan tullut.

PE 15.1.2021

Aamulla kun heräsin joskus seitsemältä, kun kätilö tuli huoneeseeni ottamaan käyriä. Vähän myöhemmin söin aamupalan ja odottelin lääkäriä. Minua supisteli vain vähän. Keskustelin lääkärin kanssa ja hän teki sisätutkimuksen, jonka jälkeen hän sanoi, että siirrytään synnytyssaliin ja puhkaistaan kalvot. Pakkasin tavarani synnytyskassiin ja siirryin toiseen huoneeseen. Soitin myös Nikolle ja kerroin tilanteen. Hän oli juuri tekemässä lähtöä kotonta takaisin sairaalalle.

Synnytyssalissa

Kalvot puhkaistiin vähän ennen 9, eikä mennyt kauaa kun napakat supistukset alkoivat. Niko tuli heti kalvojen puhkaisun jälkeen sairaalalle. Olin tässä vaiheessa 3-4cm auki.

Kivunlievityksenä minulla oli ilokaasu ja lämpötyyny.

Synnytys alkoi etenemään vauhdikkaasta ja hengittelin supistusten läpi ilokaasun avulla. Kivut alkoivat olla niin kovat, että pyysin saada epiduraalipuudutuksen. Kun lääkäri oli saanut epiduraalin laitettua en ehtinyt kuin kääntyä selälleni, kun tunsin todella kovaa paineen tunnetta ja ponnistuksen tarvetta. Muistan kun kätilö sanoi, että hän tarkistaa kuinka paljon olen auki, mutta vauva olikin jo tulossa. Seuraavana hetkenä vauva syntyi todella vauhdilla. Ponnistusvaiheeni kesti muutamia sekunteja, eikä epiduraalipuudutus ehtinyt alkaa vaikuttamaan.

Se hetki on upea, kun sai oman lapsen rinnalle.???

Sitä hetkeä ei varmasti unohda koskaan. Onnen kyyneleet silmissä katselimme meidän pientä poikaa.

Synnytyskokemus

Synnytyksen kokonaiskesto kalvojen puhkaisusta siihen, että vauva oli sylissä meni 3 tuntia. Synnytyskokemus oli hyvin erilainen mitä osasin odottaa, paljon nopeampi ja kivuliaampi kuin ensimmäinen synnytykseni. En myös ollut yhtään varautunut siihen, etten ehdi saamaan haluamaani kivunlievitystä.( Tai ettei se ehtisi alkaa vaikuttamaan. )

Minua jännitti julkaista tämä synnytyskertomus, sitä on toivottu monesti ja olen aina siirtänyt sen julkaisua. Jotenkin kyseinen hetki on niin henkilökohtainen. Halusin kuitenkin jakaa teidän kanssa kokemukseni.

Haluan vielä kiittää ihania kätilöitä ja lääkäreitä. Minulle jäi hyvä fiilis synnytyksestä. Jotain asioita saattoi jäädä mainitsematta, mutta tässä oli pääpiirteittäin minun synnytyskertomukseni. Voisin myös jakaa teidän kanssa minun ensimmäisen synnytykseni lähi aikoina, joka oli aika erilainen, kuin tämä toinen synnytykseni.

Kiitos kun luit synnytyskertomukseni?

Ihanaa tiistaita kaikille

 

Lue myös:

Miten meidän vuoden ensimmäinen päivä alkoi?  

10 Faktaa minusta

Baby showerit

 

Minut löydät myös instagramista ??‍♀️

@minajalapseni

ja facebookissa ?

Minä ja lapseni

Meidän perheen syksy

Miltä meidän syksy on näyttänyt?

Meidän syksy on tänä vuonna ollut todella ulkoilu painotteinen. En ole ulkoillut näin paljon varmaan yhtenäkään syksynä aikaisemmin. Säät ovat olleet harvinaisen hyviä, ihanan aurinkoisia.

Nyt on jo lokakuun puoliväli. Sebastian täytti tänään 9 kuukautta ja Fiona ensiviikolla 2 vuotta. Kyllä aika menee siivillä.

Ostimme Fionalle aivan ihanan synttärilahjan, paketin pitäisi saapua ihan lähi päivinä.

Inspiraatio

Tänä syksynä olen kirjoittanut ja valokuvannut enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Olen suunnitellut loppuvuodeksi kaikkea kivaa blogiin sekä instagramiin.

Minulla on ollut todella inspiroitunut olo viimeaikoina. Ihana fiilis!

Kesällä tuntui, että inspiraatio oli vähän hukassa, enkä oikein tiennyt mitä haluaa tehdä esimerkiksi tämän blogin suhteen. Tauko teki todella hyvää, se kirkasti ajatuksia.

Ensimmäinen sana

Meidän perheen vauvalle, eli Sebastianille on puhjennut ensimmäiset hampaat. Hän on oppinut myös liikkumaan ryömimällä sekä nousemaan itse istumaan. On se upeaa seurata miten pieni kehittyy.

Paras asia äitiydessä, kun näkee miten upeasti oma pikkuinen kasvaa ja oppii uutta.

Sebastian sanoi ensimmäisen sanan syyskuussa. Kauneimman sanan maailmassa.

”Äiti”

*Nattou Mustekala ja Lässig kylpypyyhe saatu Lastentarvikkeelta brändilähettiläs yhteistyönä instagramissa

 

Vaikuttajamedian koulutus

Vietin eräänä syksyisenä lauantaina pitkästä aikaa lapsivapaapäivää. Lapset lähtivät jo aamulla mummilaan ja sain syödä aamupalan sekä juoda kahvin kaikessa rauhassa. Se oli luksusta<3

Minulla oli myös ensimmäistä kertaa vaikuttajamedian koulutus.

Oli todella mielenkiintoista päästä kuuntelemaan koulutusta someen liittyen. Siitä asti kun olen kirjoittanut blogia, olen halunnut päästä koulutukseen. Jos olet harkinnut koulutukseen osallistumista suosittelen ehdottomasti!

Blogin uudet tuulet

Yksi isoimmista muutoksista tänä syksynä oli minun blogini siirtyminen vaikuttajamedialle. 

Päätin kesätaukoni jälkeen, että tänä syksynä haluan panostaa enemmän tähän rakkaaseen harrastukseen. Kirjoittaminen, blogin sisällön suunnittelu ja valokuvaaminen ovat mukavaa vastapainoa kiireiselle lapsiperhearjelle.

Retkeilyä luonnossa

Tänä syksynä olemme käyneet todella paljon eväsretkillä lasten kanssa. Olemme retkeilleet rannalla lapsuudenkotini lähellä, sekä metsissä.

Syksyn ruska on upeimmillaan täällä Lappeenrannassa. Puut ovat upean punaruskeita.

Oletko sinä retkeillyt paljon tänä syksynä?

Aarteidet etsintää

Fiona on poiminut niin paljon aarteita, etten enää pysy laskuissa mukana. Joka retkellä pieneen ämpäriin ilmestyy käpyjä, kiviä, havunneulasi ja keppejä. Äitini sanoi, että olin itsekkin pienenä ihan samanlainen kuin Fiona, rakastin metsäretkiä.

Kyllä voi pienistä ja arkisista asioista tulla onnelliseksi. Siitä kun näkee oman lapsen ihmettelemässä käpyjä metsäpolulla ja kun saa seurata sitä iloa, minkä pieni taapero saa kun hän löytää ämpäriinsä vielä yhden aarre kävyn.

Pieni suu hieman kaakaossa, leveä hymy kasvoilla vilkuttaa pienellä kädellä äidille ja jatkaa aarteiden keräilyä. Näissä hetkissä on onnellisuus<3

 

Kiitos kun luit postaukseni ja ihanaa syksyä sinulle <3

 

Lue myös:

Tästä se lähtee, haaveesta todeksi

1 v synttärit: metsäteema ja synttäritarjoilut

 

Meidän arkea voi seurata myös instagramissa

@minajalapseni

@minajalapseni_blogi