Hae
Minä ja lapseni

Lapsuusmuistoja – ensimmäinen kuvasanakirjani

Olimme viikonloppuna mummilassa lasten kanssa ja äitini oli löytänyt kaapista minun vanhan  ensimmäinen kuvasanakirjani – kirjan. Hän oli jättänyt sen olohuoneen pöydälle odottamaan, että lapset tulevat kyläilemään ja pääsevät tutkimaan uutta kirjaa.

Fiona tykkäsi kirjasta kovasti ja tätä ollaankin luettu nyt viime päivät. Fiona etsii innoissaan kirjassa olevia kuvia ja nimeää niitä. Pieni Sebastian tulee perässä ja matkii isosiskoa kaikessa.

Tässä kirjassa on kauniit, hieman vanhanaikaiset kuvat sekä pehmeän kirkkaat värit. Eläimet ja ihmiset ovat lempeän näköisiä. Kirjan kuvissa on todella paljon erilaisia yksityiskohta, mikä tekee kirjasta todella mielenkiintoisen. Yksityiskohdat auttavat lasta hahmottamaan pienempiä ja isompia kokonaisuuksia. Leikin varjolla, tästä kirjasta oppii myös hirmuisesti uusia sanoja.

Kirjassa on jokaisella aukeamalla erilaisia ja tuttuja ympäristöjä:

lastenhuone
eläintarha
tori
maatila
kaupunki
puutarha
juna-asema
koti
lelukauppa

Ei ole varmaan vaikea arvata, mikä aukeamista on meidän Fionan suosikki. Lastenhuone ja kaupunki (Jossa on PALJON erilaisia autoja.?)

Kirjan sivujen reunoilla on kuvista poimittuja erilaisia yksityiskohtia. Esimerkiksi tavaroita, eläimiä, ruokia ja ihmisiä. Fionasta on hauskaa lukea kirjaa niin, että minä näytän hänelle kirjan reunasta kuvan esimerkiksi bussista ja hän etsii sen kirjasta.

Jotenkin todella nostalgista ja ihanaa lukea samaa kirjaa omalle lapselle, mitä itse on samanikäisenä lukenut. Kirjaa on luettu paljon, mummi on joutunut korjaamaan sitä kontaktimuovilla ja teipillä muutamasta kohdasta. Se tekee kirjalle vielä enemmän tunnearvoa, kun sitä on luettu paljon.

Onko sinulla säästössä kirjoja omasta lapsuudestasi?

Ihanaa naistenpäivää kaikille?

 

Lue myös:

Lapsuusmuistoja – Pokemon kortit

Lapsuusmuistoja – Tuppertoys Nooan arkki 

Lapsuusmuistoja – Tuppertoys koulubussi

Aarteita lapsuudenkodistani✨ 

 

Ota seurantaan myös : 

instagram tilini: @minajalapseni

blogit.fi: Minä ja lapseni – Blogit.fi

Facebook: Minä ja lapseni

Joulukalenteri luukku 1: Kirje joulupukille

Voi minkä ihanan lapsuusmuiston löysin mummilasta. Minun lapsena kirjoittamani kirje joulupukille. Tämä löytyi yhden kirjan välistä, jossa se oli ollut kirjanmerkkinä monta vuotta.

Muistan, kun lapsena selasin lelulehtiä ja suunnittelin mitä toivon joululahjaksi. Se oli ihanaa aikaa. Miten paljon sitä odotti, että näkyisikö pieniä tonttuja ikkunoissa. Onkohan ollut niin kiltti, että saa toivomiansa joululahjoja ja ehtiiköhän joulupukki käymään myös meidän luona.

Kirje joulupukille

Muistan, kun olimme pikkuveljeni kanssa saaneet lahjatoivekirjeet valmiiksi. Laitoimme kirjeet pieneen pussiin ja veimme terassin vieressä olevaan oksaan roikkumaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Loppupäivä kurkittiinkin ikkunasta näkyisikö pieniä tonttuja, jotka olisivat tulleet hakemaan meidän kirjeitä.

Niin ihania muistoja.?

Tontut

Seuraavana aamuna ryntäsimme heti ikkunaan katsomaan, ovatko tontut käyneet hakemassa meidän kirjeet. Äkkiä kengät jalkaan ja katsomaan ulos, mitä oksalla roikkui. Yleensä siellä oli lumessa pienet jäljet ja kirjeiden tilalla pussissa oli muutama joulumakeinen. Menimme äkkiä näyttämään äidille ja isälle mitä tonttu oli meille jättänyt.

Tämä sama perinne on ollut minulla niin kauan kun muistan, jo ennen pikkuveljeni syntymää. Minusta on ihanaa, että vanhempani ovat keksineet meille noin hauskan ja ikimuistoisen jouluperinteen. Minkä haluan siirtää myös omille lapsilleni.

Perinteet

Pikkuveljeni on jonkin verran nuorempi kuin minä. Muistan, että jossain vaiheessa kun en itse enää uskonut joulupukkiin tai tonttuihin leikin kuitenkin mukana veljeni kanssa. Sitä jännitystä ja iloa oli ihana seurata pienen lapsen kasvoilla.

Puhuin juuri vanhempieni kanssa, että haluan siirtää tämän saman perinteen myös omille lapsilleni. Lapset ovat vielä niin pieniä, että eivät osaa toivoa joulupukilta vielä tänä vuonna mitään. Ensivuonna haluan askarrella samalla tavalla heidän kanssaan kirjeet joulupukille, sekä viedä ne mummilan terassin oksalle. Sille samalle oksalle, minne veljeni kanssa kirjeet aina ripustimme.

Se on jännä, miten hyvin jotkut asiat muistaa omasta lapsuudestaan. Jouluaatot ja joulunaika muutenkin on yksi niistä. Kerron lisää meidän jouluperinteistä seuraavissa luukuissa.

 

Tässä oli blogini joulukalenterin ensimmäinen luukku. Toivottavasti tykkäsit?

Kiitos kun luit postaukseni, nähdään taas seuraavan luukun parissa?

Ihanaa joulunodotusta kaikille????

 

Lue myös

Huomenna se alkaa… 

Meitä voi seurata myös instagramissa

@minajalapseni

@minajalapseni_blogi

ja facebookissa ?

Minä ja lapseni