Hae
Minä ja lapseni

Syksyinen metsäretki perheen kanssa

Kävimme viikonloppuna metsäretkellä perheen kanssa. Täällä lappeenrannassa oli ihanan aurinkoinen ja lämmin sää. Pakkasimme aamupalan jälkeen pienet eväät mukaan reppuun ja lähdimme ulkoilemaan.

Keitin meille kaakaota termospulloon ja laitoin rasiaan mukaan eilen tekemääni pastasalaattia. Fionalle oli eväänä samaa pastasalaattia ja hänen lemppari smoothiepussi, sekä tietysti vesipullot.

Ruoka ei maistu missään niin hyvältä kuin retkellä. Oletteko samaa mieltä?

Sain jokin aika sitten äidiltäni lahjaksi tämän ihanan Marimekon repun. Olen ihan rakastunut tähän. Reppuun mahtuu juuri sopivasti kaikki mitä tarvitsee mukaan metsäretkelle, tai vaikka kaupungille.

Repun väri on maanläheinen ja mielestäni todella kaunis.

Sebastian nukkui päiväunia vaunuissa polun reunassa. Fiona tutki innoissaan kaikkea mahdollista. Ihmettelimme yhdessä käpyjä, havunneulasia, sieniä, kiviä ja keppejä. Hänellä oli mukana pieni musta kori, jonka hän keräsi ihan täyteen aarteita. Fiona esitteli meille jokaisen aarteen leveä hymy kasvoillaan ja kipitti paikasta toiseen aivan innoissaan.

Fiona rakastaa metsäretkiä. Hän ei olisi millään malttanut tulla syömään eväitä, kun metsä oli täynnä kaikkea mielenkiintoista ja ihmeellistä.

Yksi surullinen näky, mihin törmäsimme oli kasvomaskit mitkä oli heitetty polun reunaan. Tuo on näky, mitä ei haluaisi kauniissa metsässä nähdä. Harmittaa, että maskeja viskataan maahan.

Ihanaa päivää sinulle ja kiitos kun luit postaukseni.

Meidän arkea voi seurata myös instagramissa:

@minajalapseni

@minajalapseni_blogi

 

Tutista luopuminen

Meillä oli jo Fionan hammaslääkäri käynnistä lähtien ajatus, että nyt tänä syksynä alkaisimme jättämään tuttia pois. Halusimme päästä tutista eroon, ennen kuin Fiona täyttäisi 2 vuotta.

Pikkuveljen syntymän jälkeen, minusta tuntui että tutista tuli vieläkin tärkeämpi Fionalle. Hän näki että vauvalla on tutti, niin hänkin halusi. En ottanut tutista luopumisesta stressiä. Ajattelin että asia tulee ajankohtaiseksi omalla painollaan. Fionalla oli kuitenkin ollut iso elämänmuutos, kun pikkuveli syntyi meidän perheeseen. Halusimme antaa Fionalle aikaa tottua muutoksiin pikkuhiljaa, koska asian kanssa ei ollut kiire.

 

Elokuu

Sitten tuli elokuu ja tutista luopuminen alkoi oikeastaan sattumalta.

Eräs keskiviikko ilta Fiona oli onnistunut hävittämään molemmat tuttinsa.  Lähdin sinä iltana hakemaan meidän lähellä olevasta K-Supermarketista uutta tuttia hätävaraksi. Ajattelin ”pelata varman päälle”, jos siivouksen yhteydessä niitä kadonneita tutteja ei löytyisi.

Mietin, että mitenköhän Fiona ’hyväksyy’ erilaisen tutin, kun hän oli vauvasta asti syönyt vain Bibs tutteja. Bibsejä ei tietenkään meidän lähikaupassa myyty. Enkä siihen aikaan illalla niitä enää mistään saanut. Ostin kaksi todella eri mallista tuttia, millaisia Fionalla ei ole aikaisemmin ollut.

Sitten päästiinkin jännittävään vaiheeseen, nukkumaan käynti oli alkamassa. Pesin Fionan uudet tutit ja vein toisen sänkyyn odottamaan unipupun viereen. Kun oli aika mennä nukkumaan, Fiona otti tutin käteen, katseli sitä ihmetellen mutta ei laittanut sitä suuhun vaan piti tuttia kädessä unipupun lähellä. Tutti oli vähän kuin toinen unilelu.

Fiona jäi nätisti omaan sänkyyn ja hetken päästä menin mieheni kanssa katsomaan, hän oli täydessä unessa. Tutti edelleen vain kädessä.

Löysin samana iltana hänen vanhat tuttinsa ja pistin ne kaappiin piiloon.

Yö sujui hyvin, Fiona nukkui koko yön heräämättä. Sama tilanne jatkui vajaan viikon, tutti ei mennyt enää suuhun ja yöt hän nukkui normaaliin tapaan hyvin. Aamuisin tutti jäi aina sänkyyn eikä Fiona kaipaillut sitä missään vaiheessa päivää.

Seuraavaksi hän alkoi nukkumaan päiväunet ilman tuttia kädessään ja siitä seuraavana yönä kokonaan ilman tuttia.

Nyt olemme viettäneet tutitonta elämää jo reilun kuukauden. Fiilis on hyvä ja uskaltaa jo huokaista helpotuksesta.

Jännitin itse todella paljon tutista luopumista, pelkäsin että Fiona kaipaisi tuttia kovasti ja itkisi sen perään. Onneksi niin ei käynyt.

Voisin lähiaikoina kertoa myös Sebastianin tuttitarinan, jos haluatte kuulla.

Siellä on varmasti muitakin, kenellä on tutista luopuminen ajankohtaista. Olisi kiva kuulla myös teidän tarinoita aiheesta. Laittakaa omia tarinoitanne minulle kommenttikenttään tai instagramin dm :n.

Ihanaa viikonalkua sinulle ja kiitos kun luit postaukseni.

 

Meidän arkea voi seurata myös instagramissa:

@minajalapseni

@minajalapseni_blogi